Translate Petri (2008-07-13)
Petri (2008-07-12)
Palapelit muutakin kuin tietokonepelejä
Olen ihan pikkupojasta alkaen kasannut palapelejä. Aluksi tietenkin vain pieniä ja kuvallisesti helppoja. kun taidot kehittyivät, siirryin entistä suurempiin ja vaikeammin kasattaviin palapeleihin.
Jokin aika sitten oli suurin palapelini vielä 6000
palaa sisältävä peli. Tiliasin internetistä hiljattain 18000 palaa käsittävän palapelin. Maahantuojakin sanoi, ettei kukaan ole aikaisemmin häneltä tilannut niin suurta palapeliä ja olen melkoinen tekijä, jos onnistun sen saamaan kasaan.
Hän oli oikein kinnostut tulla katsomaan tuota palapeliä, kun saan sen joskus valmiiksi.
Nykyisin kun eletään tietokoneiden aikaa, tietokoneilla on myös ohjelmia, joilla voit kasata palapelejä, mutta ne eivät ole läheskään niin suuria kuin edellä kuvaamat kaksi palapeliä, koska niissä pitää ottaa huomioon kasaamiseen kuluva aika. Isoon moni tuhat tai kymmeniätuhasia paloja sisältävään palapeliin parhaimmillaan laitat joitakin satoja paloja oikeille paikoille. Tietokoneversioisiin palapeleihin vielä sen verran, että ne eivät edusta muodoltaan palapelin oikeata alkuperää, toinen asia; paloja liikutellaan paikastatoiseen hiirellä ja käännellään nuolinäppäimillä, jolloin alkuperäinepala lähtee paikaltaan sinne, mistä kyseinen pala on siirretty.
Kolmas asia; Tiettyyn paikkaan sovitettavan ja siinä ennestään ollut pala ovat täysin saman kokoisia ja muotoisia, mutta aidoissa palapeleissä ei tilanne kovinkaan usein ole näin. Palojen koossa ja muodoissa on eroja. Neljänneksi voi vielä todeta sen, jos tietokoneversioisen palapeli kasaaminen ei onnistu, homma ei suju, tekijä saa yhtä napiia painamalla palapelin koneen ohjelmoinnin toimesta kasaan. Tilanne on toinen ihan aidossa palapeleissä, jotka pitää pala palalta sovittaa paikalleen aivan omatekoisesti. Jos sinulta ei kasaaminen onnistu, ei ole kehitetty mitää tietokonetta tai robottia, joka laittaisi palat paikalleen. Se jää siihen tilaan, mihin kokoaja pääsee ja lopulta jumittuu tai "pinna palaa".
Moni tietokoneellisia palapeleja harrastanut tuskin on tehnyt ollenkaan aitoa palapeliä tai jonkun ihan helpon sellaisen.
Kokoamisen käytäntö. Ensimmäinen ongelma sattaa olla tilapuute tai kokoamisalusta. Se vaatisi jo melko suuren pöydän ja kätevin olisi osasista koottava pöytä, mutta en tiedä, löytyykö niin suuria pöytiä mistään. Tavallisessa asunnossa se ottaa niin ison tilan, että nykypäivänä se on melkein mahdotonta. Toinen keino on kasata. palapeli osissa jonkun levyn päällä ja siirtää kasatut osat esim. olohuoneen lattialle ja yhdistää ne siinä toisiinsa. Tämä ei ole välttämättä kokoamisen kannalta kaikista järkevin keino, mutta tilat ovat rajalliset ja niiden puitteissa pitää toimia. Suurissa palapeleissä on yleensä kannattaa lajitella saman tyyppiset palat erilleen toisistaan. Isosta massasta ei löydä mitään yhteen sopivaa, jos erilaiset palat eivät ole erillään. Tämä vie tietenkin jonkin verran aikaa, mutta se kannattaa tehdä. Hyöty on niin suuri vaivaan verrattuna, ettei siinä asiassa kannata säästää. Jos kuva-aihe käsittää esim. taivasta, vettä, rakennuksia, vuoristoa tai jotain muuta ison alan koko palapelistä, kannattaa ne lajitella erikseen. Epämääräiset palat, joita ei tiedä, mihin laittaisi tai niitä on hyvin vähän, kannattaa jättää pöydälle, aluslevylle tai muulle alustalle, jolle aikoo palapelin kasata. Kasaaminen kannattaa aloittaa helpoimmista kohteista. Sillä tavalla pääsee hyvin alkuun. Vaikeimmat kohteet jäävät viimeiseksi, jolloin palojen määräkin on jo huomattavasti vähentynyt. Silloin kun kasaaminen sujuu luontevasti, palat löytyvät helposti ja sopivat niille kuuluville paikoille. Välillä voi saada 10-20 palaa kerrallakin sopimaan oikealle paikalle. Joskus saattaa näyttää, että pala on oikealla paikalla, sopii tiettyyn paikkaan, jos se on vähänkin löysästi kiinni, kannattaa epäillä palan oikeellisuutta. Palan pitää olla tukevasti kiinni toisissa paloissa ja väleihin ei saa muodostua minkään näköisiä aukkoja. Aina ei kasaaminen suju yhtä rivakasti, alkaa välillä suoraan sanotusti tökkiä niin pahoin, ettei saa ainuttakaan palaa sopimaan oikealle paikalle.
Väkisin ei kannata yrittää vaan pitää välissä taukoa ja tekee aivan jotain muuta, ettein mietikään palapeliä. Palapelin rakentaminen vaatii raketajataan kärsivällisyttä ja pitkäjänteisyyttä. Koska olen päivittäin ansiotöyssä viisi päivää viikossa kahdeksan tuntia päivässä, on turha asettaa mitään aikarajoja, koska palapeli on valmis. Tällä hetkellä olen kesälomalla ja on aikaa kasata sitä, mutta se on eri asia saako palapelin kesäloman aikana kasaan. Työiltoina on muutama tunti aikaa, joten silloin ei kauheasti paloja paikoille laiteta.
Palapelit eivät ole minkään tyhmän ihmisen pelejä. Niiden kokoaminen ei onnistu ihan keneltä tahansa.
Jokainen voi toki kehittää omia kokoamistaitojaan ja kehittyä vaikka millaiseksi kokoojaksi. Se vaatii vain kiinnostusta ja tahtoa asiaan. Jotkut sanovat, että ne ovat kauhean kalliita. Itse otin
vertauskuvan, että keskimääräinen tupakoiva suomalainen polttaa yhden askin tupakkaa päivässä. Tupakka-askin hinta laadusta riippuen on 4 euroa ja ylikin. 50-60 eurolla saa 3000 palan palapelin eli kyseinen rahamäärä on säästetty, kun pitää noin kahden viikon tauon tupakoinnissa. Ei mitään kalliita ole. Hinta pitää suhteuttaa kokoon. Paska puhetta.
Internetissä näkee mainostettavan monia muita pelejä palapelien nimellä, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä palapelien kanssa. Niissä saattaa olla jotain palasia, nippeleitä ja nappeleita, mutta ne poikkeavat aidon palapelin luonteesta niin paljon, että ne kuuluvat johonkin toiseen luokkaan tai niille pitää perustaa oma luokka, jos niitä ei voida mihinkään muuhun luokkaan sijoittaa. Ei palapelissä ensiksikään kerätä mitään pisteitä. Toinen asia, palapelissä ei ole väripalloja ja niiden tiputtaminen mahdollimman suurina värisarjoina ei kuulu palapelin luonteeseen. Siispä; Pelit oikeisiin ryhmiin ja luokkiinsa.
Ei muuta kuin rakentamaan joukolla palapeliä. |
|
